Tässä minun luonnoksessani on jalkojen pituus pielessä, sillä tavoittelin lyhennystä katsojaa kohti taipuvaan jalkaan. Siihen nähden toinen (vasemman puoleinen) jalka jäi liian lyhyeksi. Jos olisin tutkinut sitä luonnosvaiheessa niin se olisi vielä ollut korjattavissa, mutta havaitsin virheen vasta piirroksen valmistuttua. Toisaalta kyseessä ei olekaan ihminen vaan keiju, eikä taruolentojen voi olettaa noudattavan ihmisen mittasuhteita.. Silti jalat näyttävät liian lyhyiltä, ja se puolestaan saa kädet näyttämään liian pitkiltä.

Kämmenten ja sormien osalta luonnos on tässä vaiheessa vielä kesken, enkä ole vielä kumittanut ylimääräisiä luonnosviivoja pois. Seuraavaksi luonnostelen hahmolle vaatteet ja ympäristön.

Paperille ei keijun lisäksi mahdu paljoa tavaraa, eikä sitä tarvitse paljoa ollakaan. Oksa ja seitti sopivat kuva-alaan hyvin. Näistä luonnostelin seitin ensin, sitä oli yllättävän hankalaa saada suht symmetriseksi soikioksi. Arvailun varaan jää, mihin muuhun seitti on kiinnittyneenä kuin esillä olevaan oksaan, mutta aiheen kannalta kysymys on mielestäni epäolennainen ja saa jäädäkin katsojan ihmeteltäväksi jos se ihmetyttää.

Tässä vaiheessa olisi turhaa lähteä tekemään sellaisia yksityiskohtia kuten lehtien ruodot ja seitin poikkilangat. Pääasia että on selvillä missä kohdin, missä asennossa ja minkä kokoisia kuvan osat ovat.

Kun olen saanut luonnoksen valmiiksi, pyyhin sen pois niin, että siitä jää vain haalea kuva paperille. Tällöin kaikki paperille mahdollisesti tulleet sutut (kuten sormenjäljet) ja turhiksi tulleet luonnosviivat saa kerralla helposti pois, eikä piirrosta tarvitse varoa kun aloittaa itse piirtämisvaiheen.

Tähän hommaan paras väline on kumi, jossa on ainakin yksi suurempi tasainen kylki. Kumi tummuu nopeasti luonnosta pyyhkiessä, josta seuraa tummien jälkien jääminen paperille, joten kumia on syytä putsata vähän väliä. Itse esim. hankaan sitä vaikkapa farkkuihini tai tuolin käsinojaan. Kumista riippuen sen voisi tietysti myös ihan pestä saippualla ja vedellä, mutta se vaatii niin suurta ryhdistäytymistä ja pitkää odottelua että en ole siihen oppinut.

Luonnoksesta piirrokseen

Kun olen saanut paperin suht puhtaaksi vahvoista viivoista, turhista viivoista ja sormenjäljistä, piirrän kovemmalla kynällä (2H) hahmojen ääriviivat näkyviin. Kovalla kynällä siksi, koska sen jälkeä ei tarvitse varoa sillä se ei suttaannu vaikka käsi hankaisi sitä vasten. Pidän kynää kädessä niin, että se nojaa paperiin piirtäessäni, joten tällä tavoin vältyn siltä että piirroksen edetessä joutuisin kumittamaan suttuja pois.

Liian kovaa kynää ei kannata käyttää nytkään, sillä eihän sitä tiedä vaikka kesken työn mieli muuttuisi ja haluaisi vaikkapa käden eri asentoon kuin oli aiemmin ajatellut. Ylipäätään ääripäät kovuuksissa ovat mielestäni hyödyllisimpiä silloin, kun haluaa värittää harmaita pintoja. Jos kynää joutuu painamaan suhteellisen lujaa saadakseen haluamansa vahvuista jälkeä, on käytössä väärä kovuus.

(Tässä vaiheessa piirtämäni lehden ruodot olen tehnyt liian tiuhaan, jonka olen myöhemmin korjannut.)

Aloitan värittämisen aina paperin vasemmasta ylänurkasta juuri mainitsemani käden piirtoasennon takia. Etenin lehti lehdeltä vahvistaen ensin niiden ääriviivat ja ruodot kynällä F, ja värittämällä lehdet sitten harmaiksi kovuudella 2H. Varjot väritän pehmeämmällä kynällä 2B, jolla myös vahvistan nuo ääriviivat ja ruodot uudestaan kun lehti muuten on valmis.

Kun sain lehdet valmiiksi, aloin tekemään seittiä piirtäen ensin keskeltä laidoille johtavat linjat. Olin luonnostellut ne kulkemaan tasaisin välein, mutta nyt piirtäessä ne puhtaiksi muutin ne enemmän hahmoon takertuneiksi. Yritin saada vaikutelman siitä että keiju olisi yrittänyt rimpuilla itsensä irti, mutta se ei onnistunut niin hyvin kuin olin ajatellut.

Seitin piirtämisessä käytin jälleen kovuutta 2H.

Pystylinjojen jälkeen piirsin poikkilinjat. Etenin pitkälti sektori kerrallaan, keskipisteestä seitin laitoja kohti.

Ennen kuin jatkoin seittiä kulkemaan keijun ylitse, väritin käden jonka ylitse heittäytyy varjo sen yläpuolella olevasta lehdestä. Tuo varjo olisi oikeastaan pitänyt värittää hieman tummemmaksi, jotta se erottuisi selkeämmin. Tämä edesauttaisi oksan kolmiuloitteisuuden tuntua.

Käytin tuon käden, kuten muunkin keijun ihon, värityksessä kovuutta 2H, ja sen päälle väritin varjon kovuudella F.

Väritin myös siiven ja jatkoin sitten seitin piirtämistä hahmon yli. Yritin myötäillä piirtäessäni hahmon muotoja jotta näyttäisi siltä että seitti kulkisi hahmon päältä, siinä sentään onnistuin mielestäni kohtuullisen hyvin (kuva alla).

Myös siipien väritykseen käytin kovuutta 2H, sen päälle väritin kovuudella F ja näiden 'kerrosten' päälle piirsin 2B kynällä tummat kuvioinnit. Tasainen harmaa on helpompi saada aikaan useita kovuuksia käyttämällä.

Seitin edetessä kumitin sen tieltä pois hahmottelemani hiuskiekurat ja luonnostelin ne uudestaan seitin piirrettyäni.

Noniin, tässä vaiheessa olen jo ehtinyt värittää keijun ylävartalon ja oksan loppuun. Tein hiuksista hieman takkuisen oloiset, väritin ne 2B kynällä vaikka vielä sitäkin pehmeämpi kynä olisi oikeastaan ollut parempi tummemman mustan aikaansaamiseksi.

Vaatteiden värityksessä käytin kovuuksia F ja 2B.

Kun pohjustin hameen F-kynällä värittämällä ja tummensin sitä sitten 2B:llä, siitä tuli liian tumma. Tällaisessa tapauksessa poistan ylimääräisen lyijyn sormenpäillä taputtelemalla. Varovasti, jotta ei jää sormenjälkiä -niitä voi toisinaan olla todella vaikeaa saada pois harmaaltakin pinnalta. Jos sormin taputtelemalla ei saa pintaa tarpeeksi vaaleaksi, turvaudun temppuun pyyhekumilla.

Niin, ja taputtelulla en siis tarkoita pyyhkimistä (sormin saati kumilla), pyyhkiminen sotkee. Myös paineleminen on eri asia, jos sormella painaa piirrosta niin siihen jää sormenjälki, kun ripeästi taputellessa lyijyä poistuu alueelta tasaisesti. Taputtelussa myös tummuu useampi kuin yksi sormenpää :) puhdas sormi poistaa lyijyä tehokkaammin piirroksesta.