Aloitin piirtämällä ympyrän, johon lisäsin leuan ja apuviivat silmien tasolle ja otsan linjaan. Nämä luonnosviivat auttavat paitsi sommittelemaan aiheen mukavasti paperille, myös löytämään eri elementtien paikat helpommin: Korva lähtee leuan juuresta silmien tasoviivan tienoilta, ja nenän juuri on otsan viivan kohdalla. Kaula alkaa korvan juuresta.
Hahmottelin myös hiusrajan, kampauksen rajoja, kulmakarvat, huulet ja varjostuksen reunan. Tällainen perusluonnos on hyvä pohja etenkin ilman mallia piirrettäessä, mutta siitä on suuri apu myös mallin kanssa.

Tarkastelin tämän jälkeen aikaansaannostani hieman kauempaa, sillä siten virheet ovat helpompia löytää, ja vertasin piirrosta alkuperäiseen kuvaan. Jos löysin mittasuhdevirheitä, korjasin ne. Helposti teen mallista piirretyt työni mallikuvaa leveämmiksi, ehkä silmissäni on jotain häikkää. Tämän tiedostamalla yritän välttää tekemästä tuota virhettä aina uudelleen.

Jatkoin värittelemällä kuvan tummempia alueita, siis hiuksia ja varjoja, jotta näkisin ovatko suhteet oikein. Varjostettu kuva näyttää usein kapeammalta kuin varjostamaton, ja luonnosvaiheessa mittasuhdevirheet ovat helpompia korjata. Piirsin myös kasvojen yksityiskohtia, siis nenää ja silmiä ynnä muita. Tämän jälkeen katsoin piirrosta jälleen kauempaa, jolloin näin heti ettei oikeanpuoleinen silmä ole vasempaan verraten tarpeeksi suuri. Samoin leuassa on häikkää, lisäksi korva on liian pieni.

Tässä vaiheessa äsken löydetyt virheet on korjattu ja ylimääräiset luonnosviivat pyyhitty pois. Jätin piirroksen rauhaan vuorokaudeksi ja tarkastelin sitä uudelleen. Piirtäjän on helppoa tulla sokeaksi työnsä virheille, ja työn kauempaa katsominen ja rauhaan jättäminen ovat parhaita keinoja niiden löytämiseksi ellei paikalla ole ketään ulkopuolista jonka mielipidettä kysyä.
Korjattuani loput tällä kikalla havaitut virheet (eli paidan kauluksen) päätin että luonnos on tarpeeksi mallinsa näköinen. Mieli teki alkaa jo viilata yksityiskohtia, kokeeksi piirsin hieman korvaa ja hiuksia.

Mitäs nyt on tapahtunut? Kumitin luonnoksen paperilta pois. Tämä on vanha tapani tehdä töitä, josta en millään pääse irti. Luonnoksesta jää vain hentoinen haamukuva paperille, näin minun ei tarvitse jatkuvasti kumittaa luonnoksen turhia viivoja pois eikä paperi tahriinnu kun käteni hankaa sitä. Lyijykynän jälkien pyyhkiminen on tavattoman suttuista puuhaa ja se kannattaa tehdä varoen. Kumin pitäisi olla suht puhdas ja sitä täytyy myös putsata jatkuvasti, itse hankaan sitä mustiin farkkuihini. Paras tarkoitukseen soveltuva kumi on mielestäni sellainen, jossa on ainakin yksi suuri tasainen pinta jolla piirroksen voi hangata pois. Pyöreällä kumilla kumittamiseen menisi ikuisuus, eikä se hoituisi edes yhtä tasaisesti.

Kas niin, vihdoinkin alkaa tuo yksityiskohtainen vääntäminen. Tästä eteenpäin voi hyvin käyttää jo pehmeämpiä kyniä piirroksen tummemmissa kohdin ja kovempia vaaleissa paikoissa. Itse käytän työskennellessäni kahta tai kolmea eri kovuutta, ja tästä eteenpäin tekemäni luonnos- tai ääriviivat sillä neutraaleimmalla kynällä. Kumia pyrin tästä eteenpäin käyttämään ainoastaan tehokeinona ja hienosäätöön.

Aloitan piirtämisen aina työn vasemmasta reunasta. Pidän kynää väärin kädessä ja sen vuoksi käteni nojaa alustaan kynäillessäni, siksi on hyvä edetä niin ettei jo piirrettyjä kohtia tarvitse varoa. Aloitin piirtämisen siis korvan ääriviivoista ja jatkoin sen täydentämisellä. Mallin hiukset ovat oudon pisteliäät joten kampauksesta löytyy paljon linjoja. Piirsin hiukset siis siten, että hahmottelin ensin suuret linjat ja sitten tähdensin ne.

Hiusten vääntö jatkuu. Piirtämällä mallia katsoen ensin suuria linjoja on helpompaa löytää paikka myös pienille linjoille. Linjoilla tarkoitan siis tuota hiusten tikkumaisuutta (jos kyseessä olisi risukasa tarkoittaisin linjoilla risuja) tai tarkemmin sanoen niistä muodostuvia ääriviivoja. Olen tässä vaiheessa myös tummentanut korvaa, joka edelleenkin on liian vaalea. Mallikuvassahan se on lähes täysin musta joten tummennan sitä vielä enemmän työn edetessä.

Hiuksia vielä hieman jatkettuani kyllästyin niihin ja siirryin jatkamaan työtä korvan alapuolelta. Siellä on hassu varjoalue johon tulee niskan takaa valoa. Olen jälleen piirtänyt hieman luonnosviivoja, tuon varjon rajan ja hiusten tärkeimpiä linjoja.

Seuraavaksi aloin varjostaa luonnosviivojen rajaamaa varjokohtaa etsimällä ne tummimmat alueet. Viimeistään tässä kohtaa kannattaa jälleen katsoa työtä kauempaa, parin metrin etäisyys on ihan riittävä. Niin, minähän olen katsonut työtä kauempaa aina uuden kuvan ottaessani.

Saatuani varjon pääosat kondikseen piirsin jo toisen silmän ääriviivat ja kulmakarvan. Ja taas kannattaa tarkastella työtä kauempaa. Ääriviivat ovat mukavampia kumitettavia kuin valmiiksi piirretty silmä, ja vaivaa säästyy paljon jos epämuodostumat havaitsee ajoissa.

Vasta kun olin todennut silmän ääriviivojen oikeellisuuden hyväksi, tein silmän valmiiksi. Tässä kuvassa työ on edennyt jo pitkälle, posken varjo on suht valmis ja otsan rypyt aluillaan. Hiuksiakin olen jaksanut taas jatkaa. Edellisessä kuvassa näkyikin jo kuinka aloin piirtää myös takin kaulusta etsimällä ensin sen ääriviivoja. Tässä kohdin olen saanut tuon kauluksenkin valmiiksi, tein siitä siis ensin leikkauksen yläpuolisen osuuden ja sitten nuo pienet rypyt leikkauksen alapuolelta.

Niin, mitäpä sitä turhia enää työvaiheista selostamaan, homma kun jatkuu samaan tapaan. Silmän piirrettyäni etenin nenän varjoihin, ja niiden perusteella hain huulten paikan. Pohjana ollut luonnoksen haamukuva on toki suuri apu jonka varaan yksityiskohdat on helppo piirtää, mutta siihen ei sovi luottaa liikaa. Yksityiskohtia viilatessa kun tuppaa joskus tekemään ne vähän överiksi. Huulissa, silmissä ja nenässä on muuten paras piirtää ensin ääriviivat ja vasta sitten niitä ympäröivät varjot.

Viittä vaille valmis! Piirrettyäni hiukset loppuun havaitsin ne mallikuvan tukkaa latteammiksi kuvan vasemmalla puolella, ja jouduin täydentämään niitä taiteilijan vapautta hyödyntäen. Huulen pielessä oleva luomikin on löytänyt paikkansa, ja huulten pieliä ja amorinkaarta on korjattu. Nenä on aina kuvan vaikein kohta ainakin itselleni, joten olen joutunut hieman korjailemaan sitäkin edellisestä kuvasta. Nyt tarvitsee enää piirtää takin toinen kaulus valmiiksi sekä tummentaa hiuksia lisää, ja se on siinä.
Valmis kuva